Vahvat juuret, moderni asenne

National Nightmare on uusi groovaava rock-bändi, mutta samalla sen miehistö on eräänlainen katsaus suomalaisbändien Kuka kukin on -listaukseen. Debyyttialbuminsa vuoden 2018 aikana julkaisevan National Nightmaren muodostavat basisti Jimi Sero Smackistä, kitaristi Ace Mark Bigelfistä, laulaja Sami Haxx Speciestä ja Teddy T. Rexx Dingosta.

PressHopper istutti piinapenkkiin Jimi Seron, Ace Markin ja Sami Haxxin.

Jimi kertoo National Nightmaren saaneen alkunsa, kun hän törmäsi Samiin kadulla pari vuotta sitten: ”Haxx oli pikkujäbänä pyörimässä samassa treenikämpässä Ballsin kanssa 90-luvun alussa ja pistin sillon jo korvan taakse, että pojalla on hallussa blues eli rock’n’roll. Mietin jo silloin, et pitäis duunaa jotain, mut jäi kysymättä.”

”Joo, aamulla puoli kasilta Espalla törmättiin todella pitkästä aikaa ja siinä se. Kohtalo”, Sami toteaa.

Kohtalon apupoikina toimivat tosiasiat: Sami omisti studion ja kaipasi omiin projekteihinsa soittajia, ja Jimi puolestaan etsi ”itsekin jotain uutta kulmaa juttuihin”. Samin studiolla Black Sabbath -tribuuttilevylle kitaraosuuksia äänitellyt Ace Mark oli jo tavallaan mukana remmissä.

Kitaraa ”vähän siellä sun täällä” soitellut Ace epäilee ainakin kansainvälisesti tunnetuimman bändinsä olevan kalifornialainen Bigelf, jota voisi kuvailla raskaaksi klassiseksi rockiksi Pink Floydin, Beatlesin ja Black Sabbathin hengessä.

Ace: ”Soittelin Elfissä vajaat kymmenen vuotta, tehtiin pari albumia ja rundattiin ympäri maapalloa. Ja siinä sivussa tuli tehtyä studiohommiakin muun muassa Christina Aquileran ja Alicia Keysin taustalla. Satuin vaan olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan, kun starat halusivat äänittää.”

Sami esitteli Acen ja Jimin toisilleen, ja asiat lähtivät etenemään nopeasti.

Jimi: ”Tehtiin Diamonds-sinkku Rock Masters Band -nimellä. Acen kanssa synkkans heti hienosti ja meistä tuli välittömästi veljiä eri mutsista. Sit duunattiin pari muutakin singleä samalla nimellä, rummuissa aina joku ammattijäbä. Helmikuussa 2015 flygattiin Acen kanssa Lontooseen tsiigaa The Cultia, jossa veivasi Acen bändifrendi Bigelfistä (Damon Fox). Lennolla takas kelattiin Acen kanssa, et kun meillä kolmella tuntuu synkkaavan hyvin ja biisejä tulee liukuhihnalta kaikilta, et miks ei oltais oikea bändi ja esiteltiin Haxxille idis.”

Sami: ”Meillä kaikilla neljällä on hyvin samanlainen musatausta R&B-, rock’n’roll-  ja blueshommien kautta kaikenlaiseen moderninpaan. National Nightmare on vähän sellainen neljän muskettisoturin bändi, jossa kaikki on todella erilaisia persoonia mutta samanlaiset kokemukset yhdistää. Kaikenlaista ollaan jo nähty ja koettu yhdessä ja erikseen, vuosien varrella kierretty samoja mestoja ja törmäilty keikoilla, mutta samaan bändiin ei olla tätä ennen päädytty.”

Villiä verta

Uusi yhtye kastettiin National Nightmareksi Backslidersin biisin mukaan.

Jimi: ”Jatkettiin sit biisien duunaamista ja vakituisen rumpalin etsimistä, mikä osoittautui yllättävän hankalaksi. Kenelläkään ei ollu oikeen aikaa sitoutuu vakituiseksi, joten tehtiin Night Bus/Rock’n’Roll Saves Souls -sinkku vielä ammattireiska Sammy Dolinan kanssa ja muutamia keikkoja eri rumpaleiden kanssa, kunnes löyty ihastuttava Teddy T. Rexx. Keith Moonin kaltainen 110% lasissa antava hullu karaktööri.”

Sami: ”Teddyn saaminen bändiin oli onnenpotku – meillä on nyt kaksi ammattilaista äänittämässä. Se kirjoittaa biisejä ja soittaa useita instrumentteja. ”Nero” ei ole olleenkaan liioiteltu kuvaus.”

Teddyn ensimmäiset treenit päättyivät sairaalareissuun.

Jimi: ”Teddy tuli ekoihin treeneihin vappupäivänä ja pisti heti sen 110%-hanan päälle ja viimeisen biisin jälkeen innostuspäissään kiipesi bassarin päälle ja dyykkas alas ja naps, kantaluu murskaksi kolmesta kohtaa.”

Episodi osoitti uuden rumpalin sopivan bändiin kuin nyrkki silmään, mutta varjopuolena oli se, että mies vietti kolme kuukautta pyörätuolissa. Tulevan levyn rumpuosuudet oli kuitenkin jo äänitetty, ja toipilaanakin Teddy toimi studiosession loppuvaiheessa äänittäjänä ja taustalaulajana.

National Nightmaren vuoden 2018 aikana ilmestyvä debyyttialbumi kantaa nimeä Sangre Salvaje – ”Villi veri”. Tuorein maistiainen tulevalta pitkäsoitolta on yhtyeen neljäs single, letkeästi groovaava Wild Blood, josta julkaistiin marraskuussa myös video. Miksikään albumin teemabiisiksi yhtye ei kuitenkaan suostu Wild Bloodia julistamaan.

Jimi: ”Levylle tulee kymmenen hyvinkin erilaista biisiä modernista suobluesista Pink Floydin kautta aavikkorockin sekoitukseen, mikä kuitenkin meidän käsissä ja tuottaja Pekka Laineen kanssa kasautui hienoksi yhtenäiseksi kokonaisuudeksi.”

Ace: ”Juuri näin, levyllä on ne vanhat tutut palikat, mutta uudessa järjestyksessä. Sanoisin että albumi on erittäin monipuolinen ja yllätyksellinen paketti vaikka roots-meno onkin läpi levyn kantava teema. Olen aina ihaillut esimerkiksi Zeppelinin ja Rollareiden riskinottokykyä, sitä että tehdään niin kuin tuntuu liikaa laskelmoimatta.”

Sami: ”Levy on sellainen ilotulitus amerikkalaisen rytmimusiikin perinteitä hyödyntäen. Just sitä kamaa, mitä ollaan kuunneltu pikkulapsista saakka.”

Läsnä rock’n’rollin ihmeelliset henget

National Nightmare äänitti ja tuotti Sangre Salvajen yhdessä Pekka Laineen kanssa.

Sami: ”Pekalle jäi todella paljon vastuuta saada tästä sirkuksesta hyvä paketti. Pekalla on myös uskottavuutta ja staminaa asioida meidän kanssa.”

Vaikka Suomea kutsutaan metallimaaksi, perinteiselläkin rockilla on ollut täällä aina vahva asema. Juuriosastoon nojaavan National Nightmaren soittajat innostuvat, kun heille esittää epäilyn siitä, että yhtyeellä taitaa olla tarjottavana jotain sellaista, mitä Suomessa ei juuri tällä hetkellä ole.

Jimi: ”Totta kai on! Nimenomaan bluespohjaista rock’n’rollia perusasioiden parissa, mut modernilla otteella, ei haluta duunaa retromatskuu!”

Sami naureskelee huhujen kitararockin kuolemasta olevan liioiteltuja, mutta myöntää samalla, että  englanninkielisellä rockilla on Suomessa vaikeaa saada sanomaa läpi esimerkiksi radioissa.

Sami: ”Mutta kyllä tätä kannattaa tehdä jo ihan sen takia, että jengiä on välillä hyvä muistuttaa, mitä kaikkea on olemassa.”

Ace: ”Tällaiselle musiikille on aina olemassa vankka tilaus. Perustotuudet eivät pala tulessakaan. Pölkkypääviisaudet on niitä parhaita, koska ne on totta.”