Vierashuone -haastattelusarjan tavoitteena on välittää tietoa musiikkimaailman koukeroista uransa eri vaiheessa oleville artisteille.

 

Harvaa henkilöä voi kuvata musiikin sekatyömieheksi yhtä hyvällä syyllä kuin Mikko Herrasta. Laulajana, muusikkona, äänittäjä, miksaajana, tuottajana ja multi-instrumentalistina tunnettu Herranen on tehnyt hengästyttävän uran 90-luvun alkuhämäristä tähän päivään. Uran erityisyyttä lisää se, että aurinkolasiensa takaa myhäilevä Herranen on ollut syntymästä asti lähes sokea.

Suuren yleisön tietoisuuteen Herranen lauloi itsensä ensimmäisellä Voice Of Finland –kaudella esiintyen Michael Monroen joukkueessa. Semifinaaleihin yltänyt Herranen kertoo, että Voice Of Finland –menestyksestä huolimatta hänen tavoitteet eivät ole olleet musiikkiviihteen etulinjassa, vaan veri on vetänyt häntä vaihtoehtoisimpien musiikkityylien pariin. Tavallisesti tämä on tarkoittanut musiikin tekemistä jokin muu kuin radiosoitto edellä. Koska laskut on kuitenkin maksettava, Herrasen bändihistoriasta löytyy myös coverkeikkoja soittavia duunibändejä.

Viimeisellä aallolla

Tällä hetkellä Herranen keskittyy perustamaansa ”Suomen kovimpaan thrash metal –bändiin” nimeltä Misterer, jossa hän laulaa ja soittaa rumpuja. Jonkinlainen ympyrä on sulkeutunut, sillä Herranen pääsi maistamaan ensimmäistä kertaa suurempaa suosiota juuri rumpalina vuosituhannen alkupuoliskolla toimineen industrial metal –yhtye Velcran riveissä. Velcra on juuri nyt ajankohtainen, sillä bändi on nousemassa haudastaan esiintyäkseen vielä kerran loppuvuodesta suljettavassa Nosturissa.

Herranen: – Velcran kanssa kierrettiin Saksassa ja Englannissa ja koetettiin promota omaa musiikkiamme raivokkaasti. Teimme muun muassa Suomen kalleimman debyyttialbumin. Olimme viimeisellä aallolla, joka pystyi tekemään asioita levy-yhtiön rahalla.

Oikea tekemisen balanssi

Tällä hetkellä Herranen kertoo elättävänsä itsensä musiikkituotannoilla, johon kuuluu miksaaminen ja tuottaminen. Vuosia studiotyöläisenä kertynyt 15 ja levyjä on syntynyt viitisenkymmentä, niistä suuri osa suomalaisten metal-yhtyeiden julkaisuja. Nykyisen tilanteensa hän näkee hyvänä, sillä oikea musiikin tuottamisen ja tekemisen balanssi on löytynyt.

Herranen: – Musiikkiin voi suhtautua työnä ja intohimona, ja mulla on tällä hetkellä molemmat hyvin hallussa. Työ on tuotantopuolella, mutta samalla pitää olla oma bändi joka tekee omaa musaa ja jonka tarinaan ja menestykseen mä voin uskoa.

Pikkusormi levy-yhtiölle vai tee-se-itse?

Musiikkituotannon näkökulmasta yksi suurimmista muutoksista on ollut tuotantovaiheen siirtyminen yhtyeille, jolloin levy-yhtiö toimii lopputuotteen ostajana. Artistien kannalta tämä on tarkoittanut levy-yhtiön merkityksen vähentymistä ja suurempaa vapautta valita yhteistyökumppaninsa itse. Herranen näkee levy-yhtiöt yhä enemmän ”sijoitus- ja promootioyhtiöinä kuin taiteellisina mesenaatteina”.

Herranen: – Ne on niitä tyyppejä, joilla on paalua ja suhteita. Niitä yhdistämällä ja käyttämällä todennäköisesti saadaan artisti vähän pidemmälle kuin se menisi yksinään.

Levy-yhtiötoiminnan painopisteen siirryttyä poispäin alkutuotannosta artisteja ja lopputuotteita kohtaan suuntautuva on vaatimustaso vastaavasti kiristynyt. Artistien kannalta tämä tarkoittaa kasvavaa vastuuta levybudjetista ja tee-se-itse –toiminnan lisääntymistä. Herrasen mukaan sekä monikansalliselle yhtiölle levyttämisessä että tee-se-itse –henkisessä toiminnassa on puolensa.

Herranen: – Jos olet markkinointihenkinen kaveri, joka on kova verkostoitumaan ja viemään asioita eteenpäin niin tee-se-itse -tyyli varmasti toimii. Jos taas tykkäät tehdä vain timanttisia biisejä ja saat ne talteen, mutta kiinnostus tuotteen eteenpäin viemiseen loppuu siihen, niin silloin tarvitset ehdottomasti jonkun jatkamaan.

Levy-yhtiön etuna Herranen näkee mahdollisen rahoituksen lisäksi yhtiön intressin saada ylipäätään tuote valmiiksi. Bisneksen perusperiaatteet pätevät musiikissa samalla tavoin kuin muuallakin. Rahan vastineeksi artisti saattaa joutua luovuttamaan osan päätösvallasta yhtiölle.

Herranen: – Kun joku antaa rahaa, niin se ottaa vähän suitset käteensä, miten asiat tehdään. Artistin täytyy miettiä, onko valmis tulemaan vastaan omissa taiteellisissa päätöksissä. Jos taas sulla on laittaa aikaa oman asian eteenpäin viemiseen, niin voi hyvin olla että itse tekeminen on innovatiivisempaa ja johtaa isompiin asioihin. Voi olla, että levy-yhtiö tekee kuitenkin asioita vähän preseteillä. Tehdään asiat tietyllä tavalla, koska Kari Tapiokin teki samoin.

Kolme kuuntelijaa: äiti, sisko ja koira

Herrasen mukaan tee-se-itse -artistin on mietittävä, mikä on bändin edellytys viedä tuotettaan eteenpäin. Onko markkinointi jonkun bändin jäsenen harteille lankeava pakko, vai kokeeko joku yhtyeestä sen kiinnostavaksi. Mikäli tuotetta ei markkinoida, kaikki työ saattaa jäädä turhaksi. Näin saattaa käydä jopa tosi koville jutuille. Asiat ovat löydettävissä, mutta kukaan ei välttämättä osaa niitä etsiä. Levy-yhtiön promootiokoneiston tehtävänä on huolehtia siitä, että ihmiset löytävät musiikin.

Herranen: – Markkinointia täytyy oikeasti haluta tehdä tai sitten se jää tosi laimeaksi. Siinä säästetään rahaa, mutta ei voiteta mitään. Ladataan biisit Spotifyhyn, mutta ei tulla kertoneeksi kenellekään, että julkaistiin levy. Todetaan, että kuunteluita on tullut kolme: äiti, sisko ja koira.

DIY ja myymisen vaikeus

Omien tekemisten mainostaminen saattaa olla muusikolle vaikeaa. Herranen kertoo, että näin on myös hänen itsensä kohdalla. Herranen sanoo antavansa mielellään ”jonkun prosentin”, että työ tehdään hänen puolestaan.

Herranen: – Voin markkinoida muiden tuotteita, mutta minua ei millään tavalla kiinnosta lähteä markkinoimaan omaa tuotantoa. Eikä se ole siitä kiinni, ettenkö voisi takki auki sanoa omien tuotteiden olevan kovia juttuja, koska ne on. Se on vaan inhottava tilanne lähteä myymään, koska olen muusikko, en myyjä.

 

Innovatiivisuuden merkitys

Digitaalinen musiikin jakelu on madaltanut DIY –henkisten artistien onnistumisen kynnystä. Kun Madonnalla, Metallicalla ja Herrasella on sama internet käytössä, kyse on pitkälti markkinoinnista mutta myös innovatiivisuudesta. Somemarkkinoinnissa yksittäisten ihmisten toimet voivat olla tärkeämmässä asemassa kuin markkinointibudjetti.

Herranen: – Se on tehnyt tästä päivästä mielenkiintoista, sillä ne jotka keksivät siisteimmät jutut, saavat ne läpi. Se on hyvä suunta! Hillittömällä somekampanjalla voit tavoittaa miljoona ihmistä, mutta ne on pelkkiä numeroita ja ylihuomenna niitä kiinnostaa jo ihan eri asiat. Oikeanlainen Innovaatio voi taas puhuttaa ihmisiä vielä vuosien päästä.

Vaikka innovatiivisuuden logiikka on madaltanut hyvän markkinoinnin hintatasoa ja toimii DIY-ihmisten eduksi, samaan aikaan levy-yhtiöiden seula on muuttunut tiukemmaksi.

Herranen: – Levy-yhtiöt on muuttuneet tiukemmaksi sen suhteen, ketä ne ottaa ja auttaa eteenpäin. Se on mennyt vastaavasti ankeampaan suuntaan. Ne pelaa varmoilla korteilla ja puhuu sinkkubiiseistä. Ne ovat unohtaneet sen, että kaikki ne bändit, jotka ovat Suomesta isommin lähteneet ulkomaille, ovat saaneet tehdä sillä ns. levy-yhtiön kehitysrahalla muutaman levyn, ennen kuin mitään oikeasti merkittävää on tapahtunut.

Artistit uran pitkäkestoisemmasta tukemisesta Herranen antaa esimerkiksi The Rasmuksen, joka oli hyvästä energiasta huolimatta ensimmäisellä levyllään vasta raakile. Erityisesti isommissa levy-yhtiöissä vallitseva suuntaus tuntuu olevan, että ”tehdään muutama sinkku ja katsotaan miten lähtee”. Herranen tässä suoran yhteyden musiikillisen sisällön kapenemiseen.

Työnjako ja laadunvalvonta

Musiikkialan murros ja budjettien pienentyminen on tuonut myös studiotyöskentelyyn DIY-käytäntöjä. Jos aiemmin yksi henkilö saattoi hoitaa projektin alusta loppuun omassa studiossaan, nykyään toiminta on pirstaloitunut. Raitoja nauhoitetaan yhä enemmän omilla läppäreillä, omassa rauhassa ja erillään muista soittajista.

Herranen: – Itse asiassa harvoin tehdään levyjä, jossa kaikki tehdään vanhan liiton meiningillä. On jopa mahdollista, että tuotan bändin levyn, jonka ihmisiä en tapaa ollenkaan.

Herrasesta tuottaminen liittyy niin paljon ”fiiliksiin ja momentumiin”, että ajatus etätyöskentelystä tuntuu erikoiselta. Samalla artistin kokonaisvastuu kasvaa, kun yhtäkkiä pitäisi osata nauhoittaa ja editoida.

Yhdeksi suurimmaksi ongelmaksi nousee Herrasen mukaan laadunvalvonta. Taitavinkaan soittaja ei välttämättä osaa tallentaa omia raitojaan oikein tai hän saattaa keskittyä vääriin asioihin. Samalla vaarana on, että jälkityöstä tulee raskasta, eivätkä tavoitellut taloudelliset säästöt välttämättä toteudu.

Herranen: – Sä kuuntelet pelkästään sitä täydellistä suoritusta ja hierot sitä yhtä bendiä yhdeksän tuntia, vaikka se täydellinen otto tuli jo tunti ja kahdenkymmenen minuutin kohdalla. Siinä menee seitsemän ja puoli tuntia aivan turhaan jonkin mitättömän asian vuoksi, jonka miksaaja-tuottaja olisi saanut editoimalla kohdalle.

Mitä se tuottaja tekikään?

Herranen erottelee miksaajan ja tuottajan toimenkuvaa yksinkertaisella esimerkillä: Miksaaja vastaa lopullisten toimitettujen raitojen miksaamisesta. Hän voi hyvin työskennellä yksin ja käydä kommunikaatiota vain puhelimitse. Mikäli raitoja on runsaasti yli tarpeen ja niistä täytyy tehdä taiteellista karsintaa, kyse on tuottamisesta. Tuottaja toimii projektissa usein myös miksaajana eli rooleja voi yhdistää.

Herrasen mukaan tuottaja kannattaa ottaa mukaan projektiin erityisesti esituotantovaiheessa.

Herranen: – Tuottaja kannattaisi ottaa vähintään kerran käymään treenikämpällä kuuntelemaan biisit ja antamaan palautetta. Siitä on tosi usein paljon hyötyä bändeille. Tuottaja ei ole sitä varten, että se marssittaa omat ideat läpi. Se on yleensä se tyyppi, jolla on paras yleisnäkemys, mitkä ratkaisut toimii parhaiten.

Yli puolet psykologiaa

Vaikeimpia hetkiä tuottamisessa ovat Herrasen mukaan ne tilanteet, joissa yhtyeen näkemys, tavoitteet ja realiteetit eivät kohtaa. Usko omaan tekemiseen voi olla vahvaa, mutta bändit eivät aina ole valmiita ottamaan vastaan pettymyksiä, jos hommat ei lähdekään lentoon.

Herranen: – Kaikilla bändeillä ei ole taiteellisia mahdollisuuksia, mutta on silti täysin oikein toteuttaa unelmia ja tehdä levyjä.

Tuottajan tärkeimmäksi ominaisuudeksi Herranen nostaa ihmissuhdetaidot: yli puolet työstä on psykologiaa ja alle puolet nappulan vääntämistä. Tärkeintä on saada ihmiset antamaan parhaansa ja psyykata heidät paikoitellen raskaankin levyntekoprosessin läpi voittajina. Herrasen mukaan studiotyössä on kyseessä paljon muustakin kuin siitä, onko tarpeeksi yläpäätä tai alapäätä.

Herranen kertoo, että hänen tehtävänsä on tehdä asioista niin hyviä kuin niistä on mahdollista tehdä, minkä vuoksi toisinaan bändien kanssa on keskusteltava millä keinoin päämäärään voidaan päästä. Joskus tämä saattaa tarkoittaa aikalisän ottamista.

Herranen: – Joskus on ladattava pöytään faktat, että nämä asiat on hyvin, mutta nämä taas eivät ole. Pitäisikö niille tehdä jotain? Yleensä ihmiset tajuavat, että jos me treenataan vielä viikko, niin tästä levystä tulee yksinkertaisesti vaan parempi.

Kotona vai studiossa?

Vaikka äänityskalusto on nykyään yhä useamman saatavilla, Herrasen mukaan on vaiheita, jotka kannattaisi aina tehdä studiossa valvovan korvaparin alla. Tällaisia ovat erityisesti rumpujen nauhoitus, ”koska siinä voi tehdä eniten virheitä” ja vokaalit, koska länsimaisessa musiikissa huomio keskittyy eniten lauluun. Vokaalit ovat nauhoitusprosessin ehkä herkin osa-alue, jossa tunnelatauksella on suuri merkitys. Tällöin voi olla etua, että laulattaja ei tule bändin sisältä.

Herranen: – Laulutuotanto on sellaista, joka ei yleensä synny bändin sisältä, ehkä pelkästään jo siksi, että ollaan ihmisinä niin lähellä toisia. Sillä on suuri merkitys, jos laulun äänittäjä tai laulutuottaja osaa puhua fiiliksistä, osaa käydä tulkinnat läpi, osaa tilata oikeita vireitä ja osaa editoida laulut tarpeeksi luonnollisiksi ja hyvän kuuloisiksi. 

Herranen muistuttaa, että osa soittimista – kuten akustinen kitara ja sello – tarvitsevat hyvän tilan, hyvät mikrofonit ja hyvän etuasteen. Budjettisyistä kaikkien laatukriteerien täyttyminen ei ole aina mahdollista, mutta soundista ei tule tällöin yhtä hyvää, eikä sellaista silloin voi myöskään vaatia miksaajalta tai tuottajalta. Halvalla tehty levy ei voi kuulostaa Metallicalta.

Artisti maksaa

Äänityskaluston halpeneminen on osaltaan vaikuttanut myös käsitykseen miksaajan työstä. Herranen muistuttaa, että ammattimainen miksaaminen ja tuottaminen on työtä siinä missä lastenhoitajan ja putkimiehen työ ja siitä kuuluu saada asianmukainen korvaus. Mikäli artistin usko omaan tuotteeseen on vahvaa, artistin tulisi olla valmis myös ottaa taloudellinen vastuu projektista. Ammattimaisesti tehty tuote tuo todennäköisemmin rahat takaisin kuin huonosti tehty. Herranen vertaa biisiä käyntikorttiin, joka tulee kiillottaa niin hyväksi kuin mahdollista. Tämä ei välttämättä onnistu, vaikka kaveripiiristä löytyisi äänityksen ilmaiseksi tekevä henkilö.

Herranen: – Parhaassa mahdollisessa tilanteessa biisintekijän ei tarvitse kantaa huolta biisin soundaamisesta. Tärkeää olisi löytää henkilö, jonka kanssa henkilökemiat toimivat ja joka edistää kyseistä biisiä optimaalisella tavalla. Ryhmätyö on tärkeää, koska kaikessa ei voi olla paras.

Herranen muistuttaa, että mielenkiintoisissa projekteissa nimekkäätkin miksaajat voivat antaa demomiksauksia ja -masterointeja, joista saa käsityksen kyseisen henkilön linjasta. Samoin tänä päivänä internet mahdollistaa, että levylle voi saada raitoja eri soittajilta.

Ei pelkkää metallia

Monia instrumenttia ja taitavana ja laulutaitoisena henkilönä Herranen sanoo, että soisi bändien kääntyvän vielä useammin hänen puoleensa esimerkiksi taustalauluja miettiessään. Lisäksi Herranen sanoo kunnostavansa selloa, jonka ”aikoo ottaa haltuun”.

Mikko näkee, että miksaajana ja tuottajana eri instrumenttien ja laulun hallinta on hänelle hyödyksi.

”Se on yksi isoista vahvuuksista, että soittaa montaa soitinta, että pystyy tarjoamaan studiomuusikkopalveluita, jotka on tosi paljon halvempia kuin ne olisi muuten. Se on vähän sellainen kaikki voittaa -tilanne.”

Herrasen nimi liitetään usein juuri raskaampaan musiikkiin. Hän tekee pääasiassa niitä, koska hyvin tehdyt metallilevyt ovat poikineet uusia töitä. Herranen ei kuitenkaan halua, että hänen nimensä liitettäisiin ainoastaan raskaampaan musiikkiin. Metallin lisäksi Herrasen kautta on viime aikoina kulkenut ”hyvän tarinan omaava” räp-artisti, josta kuullaan vielä. Lisäksi Herranen sanoo tehneensä kansanmusiikkia ja miksanneensa yhden Tähdet, tähdet –levyn. Hän kertoo olevansa ryhmätyöntekijä ja iloinen päästessään tekemään töitä myös erilaisten ihmisten ja musiikkityylien kanssa.

Herranen: – On vastustamattoman siistiä päästä hetkellisesti osaksi sellaisia bändejä, joissa ei koskaan soita. Rikon rajoja joka päivä, jos siihen annetaan vaan mahdollisuus.

Kuva: Tapio Wilska
Teksti: Tomi Asuintupa