Päivitys: Uusi Rockhopper-soittolistapäivitys on julkaistu. Stiletti-Mikon Rakkaus on koira helvetistä -soittolista on arkistoitu tänne.
Uusin Rockhopper-soittolistamme päivitys Spotifyssa tarjoaa harvinaislaatuista rockia ja vähän popmusiikkiakin. Saimme kuraattoriksi erikoisvieraan, Mikko Jokelan Radio Stiletistä ja Stiletti-lehdestä, joka loi erittäin kiinnostavan soittolistakokonaisuuden.
Listan teemana on rakkaus sen monissa eri muodoissaan. Kaikkea ihastumisesta rakastumiseen ja viimeisenä, mutta ei vähäisempänä eroaminen. Pääasia on, että rakkaus koskettaa syvältä – ja lopulta viiltää kuin stiletti. Listan otsikoksi valikoitui ”Rakkaus on koira helvetistä”, kuten legendaarinen Charles Bukowski asia muotoili.
”Koen näiden biisien tekstit tosi henkilökohtaisestikin. Yleensä aina käy niin, että kun jotain teen tai kirjoitan, siitä löytyy henkilökohtainen taso” Mikko kertoo.
Mikko kirjoitti jokaisesta biisistä myös omia mietteitään. Alla biisilista Mikon kommenttien kera.
Radio Stiletin jäädessä tauolle, Mikon soittolista on hyvä välipala ohjelman kuuntelijoille. Paina siis play-nappulaa Spotifyssa ja tutustu biiseihin Mikon kertomana.
Muista myös seurata kaikkia Presshopperin soittolistoja, jotta löydät helposti sen biisipäivitykset tulevaisuudessa. Lisää kiinnostavia kuraattorivieraita ja listojen teemoja on luvassa. Linkit löytyvät artikkelin lopusta.
Dion: I Was Born To Cry
Tehdään homma selväksi heti kättelyssä. Kaikki päättyy kyyneliin, ja näin viiskymppisenä se on päättynyt jo niin monta kertaa, että voi sanoa syntyneensä itkemään. Tai ainakin paljon nuorempi Dion DiMucci sanoo tässä vuonna 1962 julkaistussa Dion & The Belmontsin bängerissä, jonka on myöhemmin levyttänyt mm Johnny Thunders.
Dictators: Stay With Me
Ja New York-hommilla jatketaan. Biisi on peräisin NY punkin kulmakiven Dictatorsin Bloodbrothers-levyltä ja itse kuulin sen ekaa kertaa joskus 90-luvun alussa, kun Tomi Wahlroosin bändi The (?) Nygrens esitti sen coverina Nummelan keikallaan. Nyt 30 vuotta myöhemmin haastattelin Tomia uuteen Stiletti-lehteen, ja edelleen diggaillaan samoja biisejä. Eteenpäin ei siis hirveesti olla menty. Mutta ”ma ma ma ma ma ma ma ma heart is calling/ won´t you stay with me” on vaan niin laittamattomasti pistetty, että mihinkä sitä tästä menisi? Ydinasioiden ääreltä?
Johnny Thunders: She´s So Untouchable
New Yorkissa pysytään, vaikkakin tää homma hoidettiin purkkiin Lontoossa. Taustalla porukkaa The Only Onesista ja Eddie & The Hot Rodsista ja John Earlen ihan uskomaton saksofoni. Rytmi keinuu ja homma on hajoamassa käsiin alusta lähtien, mutta paketti toimitetaan kotiovelle saakka täysin ehjänä. Ihan uskomattoman kaunis biisi, ja niin totta. Jotkut vaan on sellaisia tyyppejä.
Florence + The Machine: Kiss With A Fist
Mä en itse asiassa tiedä, että onko tää ollut iso hitti, mutta ainakin tän olis PITÄNYT olla. Florencen eka sinkku, joka artistin itsensä mukaan EI kerro kotiväkivallasta, vaan ihmisistä, jotka vetävät toisiaan puoleensa hullun magneetin lailla, vaikka homma ajautuukin aina törmäyskurssille. Ja biisi muuten kuulostaa just siltä. Florencen keikan missaaminen harmittaa edelleen aina silloin kuin sen muistan.
Smithereens: Behind The Wall of Sleep
Ja sit tää… Ei herrajjumala sentään. Tää on niin järjettömän kaunis ja kaipuuta täynnä oleva biisi kaikessa rokkavuudessaan, että… niin, en tiedä, että mitä. Tää oli indiehitti joskus silloin kun uutiset luettiin teksti-tv:stä, mutta älkää ihmiset unohtako tätä. Kukakohan nero ton kertosäkeen lyhyet, mutta elintärkeät pianojutut soittaa muuten? En tiiä, mutta ansaitsisi kyllä jonkun mitalin. Kai jengi vieläkin menee nukkumaan toivoen/peläten näkevänsä unta sydämensä valitusta? Niin kauan, kun sitä tapahtuu, niin tää on akuutti biisi.
Shilpa Ray: Lawsuits and Suicide
Ja sit tulee kunnon tykitystä New Yorkista. Shilpa Rayn viimeisin pitkäsoitto Portrait of A Lady on niin häkellyttävän timanttinen paketti, että ei kannata jättää tsekkaamatta. Se on teemalevy väkivaltaisesta ihmissuhteesta ja siitä eroon pääsemisestä, ja Lawsuits and Suicidesissa Shilpa pyörittelee päätään väkivaltamulkulle, joka vuorotellen uhkailee oikeusjutulla ja vuorotellen itsemurhalla, silleen, että ”etkö sä tosiaan parempaan pysty?”. Tää on voimannuttavaa kamaa ja Shilpan ääni on todellakin jotain muuta. Niinku OIKEESTI jotain muuta. En yhtään ihmettele, että Nick Cave palkkasi sen laulamaan taustoja Bad Seedsin rundeille ja lämppäriksi myös. Ja duetoimaan Kurt Weill-tribuutille ja julkaisemaan sen sinkun. Shilpan haastattelu on muuten Stiletin kakkosnumerossa, joka ilmestynee alkuvuodesta 2025.
Only Ones: The Whole of The Law
Ah, Only Ones-debyytin avausbiisi. Mä oon joskus jo aikoja sitten nähnyt unta, että tuun kotiin yhden ihanan ihmisen kanssa ja laitan tän biisin soimaan. ” I used to have the notion/ I could swim the length of the ocean/ If I knew you were waiting for me”. Kaunis uni, jonka muistan aina kun laitan tän biisin soimaan ja usein muutenkin. Ehkä se joskus vielä toteutuu? Ei saa menettää toivoaan.
Ali: Aseman kello
Alin killeri. Tää on kyllä niin tyylikästä musaa, ettei mitään järkeä. Melkein hävettää kuunnella oloasuhousut jalassa sohvalla… No joo, kuuntelin tän itse asiassa just tänään ja EDELLEEN kouraisee syvältä kohta, jossa kertoja odottaa riidan jälkeen rakastaan kotiin, kuulee viimein askeleet rappukäytävästä ja oven avautuvan – naapurissa. Rakkaus voi olla joskus ihan kamalaa. (Alinkin haastattelu on muuten kakkos-Stiletissä).
Rowland S. Howard & Lydia Lunch: Some Velvet Morning
Tässäpä pariskunta. Täähän on tietenkin Lee Hazelwoodin ja Nancy Sinatran klassikko, mutta se alkuperäinen versio on jo sen verran psykedeelinen kreikkalaisine jumaltaruineen, että Rowland & Lydia on tasan paras parivaljakko tähän hommaan. Jos Leen laulama “some velvet morning when I´m straight/ I’m gonna open up your gate” kuulosti lupaukselta, niin Rowlandin laulamana se saattaa olla myös uhkaus.
Fine Young Cannibals: She Drives Me Crazy
Nuorena punkkarina ihastuin Fine Young Cannibalsin Elvis-cover Suspicious Mindsiin ja laulaja Roland Giftin ääneen niin palavasti, että jaksoin tuijottaa bändin teknisen ongelman takia ilman ääntä lähetetyn Provinssi-keikan kokonaan vuoden 1986 kesäisenä yönä. Katoin sen kyllä sit muistaakseni seuraavana päivänä ääneenkin kanssa. Kakkoslevyltä löytyvä She Drives Me Crazy kiteyttää koko tän listan idean kertsin alullaan: ”she drives me crazy/ like no one else/ and I can’t help myself”. Siitähän tässä on kysymys.
Royal Cream: Darling Darling
Noh, jos Fine Young Cannibals kiteytti hommat, niin sen tekee kyllä myös ruotsalainen Roayl Cream. ”Darling darling darling can’t you see/ darling darling what you mean to me”. Yksinkertaisuus on hyve. Tää biisi tuli, ainakin mulle, tutuksi Hellacoptersin Head Off-coverlevyltä ja toveri Paappanen löysi jostain Royal Cream-tyypin yhteistiedot ja tilasi käsittääkseni kaikki jäljellä olevat Darling Darling-sinkut Suomeen, eli jos sulta löytyy tää levyhyllystä niin eiköhän se sieltä oo peräisin sekin. Törkeen hyvä biisi kyllä.
Office Building: Crystal Clear
Kylmät väreet menee aina tän biisin kohdalla. Jumalauta mikä melodia, Janne Laurilan ääni ja mikä biisi. Miksi näiden piti lopettaa? Tai no joo, ymmärrän kyllä syyn, mutta harmittaa silti. Kannattaa tsekata Office Buildingin muutkin levyt, mutta tää biisi… Ihan mielettömän kaunis. Kristallinkirkkaasti niiden paras.
Todd Rundgren: I Saw The Light
Pitkään Todd oli mulle lähinnä New York Dollsin ekan levyn tuottaja, jota monet sanoi neroksi, mutta kun kirjastosta löytyi vaan Toddin progebändi Utopian levyjä, joita kuunnellessa nukahti ja nukkuessa kasvoi villapaita päälle ja parta naamaan, niin eipä nerous välittynyt. Mutta sit jossain kuulin tän biisin ja sen jälkeen monta muuta, mutta siis pelkästään tää riittäisi ansioksi popnerona pitämiseen. Kaunis tarina kauniissa muodossa kerrottuna. Niistä elämän hienoimmista hetkistä, kun toisen silmistä näkee sen pilkahduksen ja polvet notkahtaa ja sit on goodbye ja BÄNG!
The Replacements: Bent Out of Shape
… ja siitä suora leikkaus ihan toisaalle. ”Popcorn for dinner/ last night it was cheesecake”. Paul Westerberg piirtää tarkan kuvan siitä, miltä tuntuu istua sohvalla yksin, sohvalla jossa vielä äsken istui joku muukin. ” I smell your hair/ in the clothes I wear/ I miss you face/ Can’t you see I’m bent all out of shape”. Rumpalin iskut just oikeilla hetkillä ja Westerbergin särkyvä ääni biisin lopussa kertoo vielä noita rivejä paljon enemmän. Se on hirveetä.
Thåström: Smaken Av Dig
Thåströmin Beväpna Dig Med Vingar -albumi on yksi upeimpia teoksia, joita on tän elämän aikana vastaan tullut. Smaken Av Dig’ssä Thåström laulaa “Din siluett i spegeln på Hotel du Nord/ Trodde du jag skulle kunna glömma nånting sånt” ja mä ainakin muistan oman Hotel du Nord-hetkeni hyvin tarkasti. ”Det finns ingenting bättre/ än Sankt Klara nätter/ med dig”. Uskon, Thåström.
Hybrid Children: Once Upon A Darkness
Syvällä uidaan. Ghost Town Carnival oli varmasti Hybrid Childrenin synkin levy, aika monessa biisissä käytiin syvällä mutta tässä biisissä Jasse on löytänyt sen kauneuden siitä kauheudesta. Sen, joka saattaa hetkeksi pilkahtaa ja sitten taas sammua. Tää olisi ehkä 69 Eyesin parhaimpia biisejä, jos ne ois levyttäneet tän, kitarariffistä tulee meinaan Öögat mieleen ja muutenkin ollaan goottihommissa. ”Things start crashing down on me all at once/ overstaying my welcome/ ignoring I ever had one”. Elämäni tarina. Jotain voimauttavaa tässäkin on, silti. Tosi siisti toi kertsin taustalla vähän kauempana kuuluva huutolaulu.
Kauko Röyhkä & Narttu: Kanerva (live)
Silloin kaukana 80-luvulla, ennen kuin Kauko Röyhkästä tuli vanha ja raskas ukko, niin Narttu oli ihan jumalattoman tiukka bändi. Sitä alleviivatakseni piti valita nimenomaan tää liveveto. Kohdassa 2.20 lankeaa meinaan sellainen myrsky, ettei mitään järkeä. Se, että biisi päätyi tälle soittolistalle, johtuu siitä, että Röyhkä kaivoi Kanervan tarinassa esiin sen oleellisen jutun laulamalla kipinästä. Sehän se homma on, kaiken ydin ja keskus ja funktio. Se on se, joka pitää rakkautta yllä ja se, jota pitää vaalia pitääkseen rakkautta yllä. Oli se rakkauden kohde sitten toinen ihminen, harrastus tai mikä vaan. Jos ei oo kipinää, niin voihan sitä toki jatkaa suorittamista, mutta niin… Suojelkaa sitä kipinää, ihmiset! Tää tarina on kyllä hirveä tarina ihmisten vittumaisuudesta. Jengi ei vaan tajuu.
Big Star: Thirteen
Niin viatonta, kaunista, korventavaa ja ihanaa. Jos tän pystyy kuuntelemaan ilman kyyneltä silmässä, niin on sielunsa kovettanut kovis, joka varmaan kuuntelee jotain Sabatonia tai jotain muuta sisältä kuollutta, Talvisodasta kertovaa radio rock heviä eikä tällaisia listoja.
Therapy?: Lonely Cryin’ Only
Mun puhelinvastaajan viestinä oli monta vuotta tästä napattu ”Leave a message or leave me alone”. Koskettava biisi kaikessa popkepeydessään. ” If you’re lonely and you’re cryin’ all the time/ Heaven help me ’cos your heart’s as dead as mine”. Pohjois-irlantilaista rallattelua, mutta asia on pihvi. Olin muuten kattomassa Therapy?a tän levyn rundilla Tavastialla nahkahousut jalassa. Kaikenlaista.
Elina Sarvi: Puhelinleikki
Törmäsin Elina Sarveen muistaakseni Soundin Tarkkailuluokka-palstalla ja ihastuin Spotifysta löytyviin biiseihin saman tien. Todella virkistävää soundia, hyviä melodioita ja helvetin upeita tekstejä, joissa tulee mahtavia yllätyspommeja heti kun luulet arvaavasi, että miten seuraava rivi tulee menemään. Noi sanoitukset itse asiassa inspiroi mua pyytämään Elina Sarvea kirjoittamaan Stilettiin jotain jo paljon ennen kuin lehdellä oli edes nimeä. Ehkä jonain päivänä.
Puhelinleikki sopi julkaisuista biiseistä tähän listaan ehkä parhaiten, mutta kannattaa käydä tsekkaamassa ne kaikki. ”Heität lisää paskaa niskaan/ pidät minusta ihmisenä” on ehkä virkistävintä, mitä on ihmissuhteista kertovassa biisissä aikoihin tullut vastaan.
Patti Smith: Frederick
Patti & Frederick, aaaaa… tää lienee kirjoitettu rakastumisvaiheessa, mutta ihan yhtä kauniisti Patti on Fredistä puhunut aina muutenkin. Melodia, se miten Patti lausuu Fredin nimen… TÄN pitäis olla niissä meemeissä missä joku koira katsoo jotain ruokaa ja missä toivotaan kaikkien löytävän vierelleen tyypin, joka katsoo samalla tavalla. Löytäispä kaikki oman Fredinsä (ja se kaikkien Fred eläisi pidempään kuin Pattin Fred, tietty). Sydän.
Sydänpuu & Mustat Maijat: Liekehtivät kadut
Sydänpuu & Mustien Maijojen biiseissä liekehtivät katujen lisäksi myös sydämet. Suurella tunteella, liekki palaa ja polttaa kynttilää molemmista päistä. Sanoitusten 80-luvun post punkin suuret tunteet, rakkaus ja kuolema, sekoittuvat 90-lukulaisen suomirockin vaikutteisiin ja tekee bändistä yhden 2020-luvun suomalaisen rockin suurimmista lupauksista. Einooooo!
AC/DC: Ride On
Dirty Deeds Done Dirt Cheapia äänitettäessä Bon Scott oli 30-vuotias, mutta Ride Onissa mies kuulostaa vanhalta blues-ukolta, joka on nähnyt jo kaiken. Rakkauden hetkellisesti lyömänä matka jatkuu, ja ääni kertoo, ettei ensimmäistä kertaa. Eikä varmaan viimeistäkään. ”And I ain’t too old to hurry/ ’Cause I ain’t too old to die/ But I sure am hard to beat”. Me too, Bon. Me too.
Zandi Holup: Gas Station Flowers
Zandi on kaksi singleä julkaissut tyyppi, johon törmäsin varmaankin alun perin Tiktokiin tehdyn 30 sekunnin videopätkän ilmestyessä IG-feediini. Ja kop, saman tien osui ja upposi. Biisi on todella tarttuva ja melodia on ihan loistava, mutta alun lyriikat olivat ne, jotka ekana bongasin: I’ll take you drunk, I’ll take you stoned, I’ll take you back long as you come home/ I’d rather go through hell than let you go/ Cause those gas station flowers are better than being alone”. Joskus sitä voi elämässä sellainen tilanne.
Weeping Willows: While I’m Still Strong
Tää on yks niistä levyistä, jotka oon ostanut sen takia, että tää soi levykaupassa siellä asioidessani ja oli vaan pakko ostaa se pois tietämättä bändistä sen enempää. En tiennyt, mutta luulin, että Weeping Willows on sellainen ärsyttävän mitäänsanomaton amerikkalainen hölköttelybändi, sekoitin varmaan sen johonkin muuhun. Mutta Tunnelin Levystä poistuin kuitenkin Endless Night kassissa, ja oon sitä nää seuraavat 25 vuotta kuunnellut. Heinäkuussa-99 puolityhjällä Tavastialla nähty keikka oli loistava. While I’m Still Strong nostaa karvat pystyyn ja kyyneleet silmiin joka ikinen kerta. Ihan joka ikinen. Jos en ois ennen tätä tiennyt, että mitä tarkoittaa dynamiikka biiseissä, niin tästä sen ois viimeistään oppinut.
Rudi: Taivas saa odottaa
Ilta alkaa olla jo lopussa, taas. Tässä vaiheessa iltoja ei lasketa viikoissa vaan vuosissa. ”Auton valot sokaisee silmät/ poissa ovat iloiset illat/ joita vietin kanssa hyvien frendien”. Kirkkaat valot ovat jo aikoja sitten vaihtuneet hämärämpään valaistukseen, jossa kasvojen uurteet eivät erotu niin tarkasti. ”Pitää päästä, jalat ei jaksa/ rahaa ei oo taksia maksaa/ oi äiti kun näkisit, mä putoan”. Bändiurani huipennus oli Vaasassa joskus 90-luvulla, jossa pääsin laulamaan tämän biisin Rudin (joka oli siis myös Ratsian ex-basisti) pyynnöstä tämän esiintyessä silloisen bändinsä kanssa samalla keikalla. Se sinkkuversio on sata kertaa parempi, mutta sitä ei Spotifysta löydy.
Lovin’ Spoonful: Do You Believe In Magic
Ainoa mahdollisuus vikaksi biisiksi. Ei illan viimeinen, vaan aamun ensimmäinen. Rakkauden kentillä koetut tappiot painavat mielessä aikansa, mutta kunhan pitää kipinästä huolta niin aamulla voi taas yhtyä Lovin’ Spoonfulin toiveikkaaseen lauluun. Tää biisi arpoutui joltain soittolistalta alkusyksyn työmatkalla kuulokkeisiin ja oli pakko oikein pysähtyä ja katsoa ympärilleen ja lähettää tärkeälle ihmiselle. Tällaistakin on! Valoa! Taikaa! Rakkautta!
Päivitys: Uusi Rockhopper-soittolistapäivitys on julkaistu. Stiletti-Mikon Rakkaus on koira helvetistä -soittolista on arkistoitu tänne.
Presshopper soittolistat: Rockhopper | Punkhopper | HipHopper
Lisää eri musiikkigenrejen listoja on tulossa lähitulevaisuudessa!
Seuraa uutisointiamme Facebookissa ja Instagramissa.
Biisitoiveet listoille ovat myös tervetulleita sähköpostitse osoitteeseen press å presshopper. fi.
Rekisteröidy postituslistallemme ja saat sähköpostiisi tiedon uusista päivityksistä kuratoiduissa Spotify-soittolistoissamme.
Listalle voit liittyä klikkaamalla tästä.
